Koirapuistoralli

Viileä, pilvinen kesäpäivä on hyvä päivä mennä koirapuistoon. Eipä tuo lähin puisto mikään puisto sanan varsinaisessa merkityksessä ole, vaan pikemminkin hiekkakenttä, mutta ajaa siltä osin asiansa, että koirat saavat juosta rauhassa, jahdata toisiaan ja olla näin ylipäätään vapaana, mikä kaupunkiolosuhteissa on lähes mahdotonta muualla.

Otin Uskon ja Bandittin mukaan, Hertta jäi kotiin makaamaan. Ja kamera totta kai mukana. Iloisen koirapuistohäsläyksen keskeytti noin vartiksi viereiseen (pienten koirien puolelle) aitaukseen tullut koira, jolle omistaja totta kai heitteli leluja ja muuta roinaa. Otin Uskon siinä vaiheessa hihnanpäähän, kun pomppasi sen verta korkealle, että aita jäi reilusti kakkoseksi. Usko ei yrittänyt hypätä yli, hyppi vain tasajalkaa, ehkä kiukkuisena siitä, että hän ei päässyt leikkimään leluilla.

Tähän väliin on sanottava, että onhan se okei heitellä lelua jos puistossa ei ole muita. Silloin se ei häiritse ketään. Mutta turhauttaa nämä tapaukset jotka joko kuvittelevat koirapuistojen olevan tokokenttiä, tai leikkipuistoja silloin kun paikalla on muita koiria. #valitusvirsikaunis

Muutamassa kuvassa näkyvä narulelu ei ollut meidän, vaan Usko löysi sen jostakin päin koirapuiston aavikkoa ja päätti leikkiä sillä. Ihanalla, hiekkaisella, kulahtaneella narulelulla.

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s