Koiranäyttelyt ja jalostus – ajatuksia

pohjanpystykorva
Osa on varmasti törmännyt ainakin Facebookissa kiertäneisiin kuviin 2017 Russian Sighthound Winner -koiranäyttelystä. Tarkemmin siis niihin kuviin sloughia muistuttavista luurangoista. Ihan rehellisesti ensimmäinen reaktioni oli lista painokelvottomia sanoja.

Jos joku välttämättä haluaa nähdä kuvat, niin täältä voi käydä katsomassa. Reilusti alipainoinen ja surkeassa kunnossa oleva sloughi voitti BOBin, eli Best of Breedin. Siis mitä? Rotunsa paras koira? Olivatko muut koirat sitten jo ruumiita, vai? Kuolleita ja kuopattuja?

Törmäsin myös muutamiin kommentteihin, jotka ihmettelivät miten FCI sallii tuollaisten voittaa, tai miksi FCI sallii sairaita koiria palkitsevien tuomareiden jatkaa. Raha varmaan ratkaisee, kuten niin monessa muussakin asiassa nykyään. Ja kyllähän noissa kuvissa FCI:n puheenjohtajakin, Rafael de Santiago, hymyilee leveästi. Ai että, miten ihanaa. Onpas upea koira. Eikun.

Minä en ole ikinä käyttänyt omia koiria koiranäyttelyssä, ja tuskin tulen koskaan käyttämään. Koiranäyttelyiden alkuperäinen tarkoitus oli löytää sopivia koiria jalostukseen. Sopivia, eli ulkomuodollisesti sekä luonteesta puolesta sopivia, eli rodunomaisia ja terveitä koiria.

Kyllä, olen itse käynyt lukemattomat kerrat koiranäyttelyissä. Nyt en ole käynyt vuosiin, koska en vaan enää jaksa. Koiranäyttelyistä on tullut ihan järjetöntä touhua.

Venäjällä palkittu sairas koira on vain ääripää. No, okei, ääripäitä olen nähnyt paljonkin. Mutta yleisesti ottaen koiranäyttelyt ovat ihan fine. Ei minun persettäni kutita kuka käyttää koiraansa ja kuinka monessa näyttelyssä. Tulokset eivät kerro mitään, minua ei kiinnosta koiran nauhat näyttelyistä, koska ei sillä loppujen lopuksi ole mitään väliä. Jos koira on muuten sairas, tai luonteeltaan ihan paska, ei sillä ole jalostusarvoa. Vaikka miten olisi rodunomainen ulkonäöltään. Jos lonkat, polvet tai mikä hyvänsä on koirassa rikki perinnöllisten syiden takia, ei sitä ole järkeä jalostaa. Sama pätee luonteeseen. Arkoja, aggressiivisia jne koiria ei tulisi jalostaa. Vaikka olisi kuinka söpö ja just sellainen ulkomuodoltaan kuin pitääkin.

Ja sanoo kuka mitä hyvänsä, niin handlerina et voi mennä esittelemään koiraasi paidassa, jossa on koirankarvoja ja farkut jalassa. Handlerin ulkonäkö vaikuttaa koiran arvosteluun. Pitää olla nätti ja huoliteltu ja puhdas ja siisti ja mitä vielä. Eli ei todellakaan minun juttuni. Koiria siellä tulisi arvostella, eikä sitä onko handlerilla farkut vai puku päällä.

Koirien arvostelu on muutenkin todella pimeää. Rodunomainen ja rotumääritelmän mukainen koira. Millainen se on? No, se voi olla mitä tahansa. Jokaisella tuomarilla on oma näkemys siitä, millainen on erinomainen rotunsa edustaja. Tietenkin ne pohjautuvat aina rotumääritelmään, mutta eivät ne rotumääritelmät kovin tarkkoja ole. Englanniksi kun lukee, niin ainakin minä saan koirista eri käsityksen kuin suomeksi lukiessa. Kielikin vaikuttaa siihen, miten koiria arvostellaan. Tai niin minä ainakin ajattelen.

Koiranäyttelyissä ei kaiken lisäksi ole mitään väliä, onko koiralla lonkat A/A vai D/D. Koira voi siitä huolimatta saada hyviä arvosteluja. Koiranäyttelyitä pitäisi muuttaa, ja sairailta tai luonnevikaisilta koirilta evätä mahdollisuus voittaa näyttelyitä. Sama koskee luonnetta, mielestäni koiran luonteesta pitäisi olla jonkinlaista näyttöä, ennen kuin koiraa voi jalostaa. Nyt on jo PEVISA, mikä on hyvä juttu. Mutta eipä sillä väliä, jos koira on sutta ja sekundaa luonteeltaan. Sellaisiakin jalostusyksilöjä on. On nauhaa ja mitalia, mutta luonne on kuraa.

Koirien jalostuksessa kolmen asian tulisi olla kohdillaan, terveyden, luonteen sekä ulkomuodon. Tietenkin koiran tulee olla rodunomainen ulkomuodoltaan, eikä kovin isoja poikkeuksia sallita. Mutta se aiheuttaa väistämättä joissain roduissa geenipoolin pienenemistä. Se on hinta jonka koirat maksavat.

Minä katson koiraa kokonaisuutena, eniten luonnetta sekä terveyttä. Ehkäpä tästä ajatusmallistani johtuu rakkauteni alaskanhuskyja kohtaan. Niiden kanssa ei rampata näyttelyissä ja kytätä näyttelytitteleitä. Luonne, terveys sekä käyttötarkoitus menevät ulkonäön edelle. Tai niin ainakin tuntemillani kasvattajilla.

2 thoughts on “Koiranäyttelyt ja jalostus – ajatuksia

  1. Hyvin kirjoitettu teksti! Samaa mieltä olen kanssasi tässä. Näyttelyt on kiva harrastus mutta jalostusarvon mittaamisessa ne eivät toimi :/

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s