Rotupi vs. seropi – se ikuinen vastakkainasettelu

Välillä ajattelen, että täytyy alkaa kantamaan koirien papereita mukana, koska alan kyllästyä ihmisiin jotka raivoavat siitä, että koiramme ovat sekarotuisia, ja että minä valehtelen tai että minulle on koiraa myytäessä valehdeltu. Joopa joo. Tällaiset ihmiset ovat typeriä. Ihan suoraan sanottuna ääliömäisyyden huippuja.

Ongelmana ei ole se, että ihmiset luulevat koiriamme sekarotuisiksi tai toisen rodun edustajiksi, vaan se, ettei meitä uskota vaan aletaan aggressiivisesti tyrkyttämään omaa mielipidettään meille. Ei ole ensimmäinen kerta, kun minulle huudetaan keskellä katua, että Usko on oikeasti basenji ja minua on huijattu. Ja kertovat sitten samaa lapsilleen. Bandittista ei ole kyllä luultu mitään muuta kuin sekarotuista.

Ja ymmärrän jos joku pitää alaskanhuskeja sekarotuisina. Se ei minua liikuta, mitä ihmiset luulevat tai ajattelevat. Ihmetyttää vain se, että miten aikuiset ihmiset kehtaavat raivota minulle siitä minkä rotuisia koiramme ovat. Hämmentävää? Kyllä. Kuvittelisi omistajan tietävän parhaiten, mutta ilmeisesti ei kaikkien mielestä.

Tässä esimerkkejä siitä mitä rotua koiramme edustavat tuntemattomien ihmisten mielestä, ja totta kai he ovat oikeassa ja me väärässä. Ja linkit siis sen vuoksi, että kaikki eivät tiedä miltä kyseiset rodut näyttävät.

Usko:
sekarotuinen

sekarotuinen

Aina jankataan samaa, sekarotuinen vai puhdasrotuinen koira. Kumpi on parempi ja fiksumpi valinta. Köyhät ottavat sekarotuisen ja rikkaat, egoistiset ihmiset taas rotukoiran. Vaikka oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, sillä ei ole mitään väliä onko koiralla paperit vai ei. Koira on silti aina koira, pohjimmiltaan eläin. Rotu, tai roduttomuus on jalostuksen tulosta. Ihmisen tietoisen tai tiedostamattoman vaikutuksen aikaansaannosta. Rotujen välillä on tietysti eroja, riippuen siitä mitä tiettyä ominaisuutta on suosittu jalostuksessa. Oli se sitten koko, väri, luonteenpiirre tai riistavietin voimakkuus.

Yhtä ainoaa ja oikeaa vastausta kysymykseen ”rotupi vai seropi” ei ole. Ei edes kahta oikeaa. Meillä on kolme rotukoiraa, Hertta ja Usko ovat rekisteröityjä ja Banditt ei, koska alaskanhusky ei ole minkään kennelliiton hyväksymä rotu. Ja ehkä hyvä niin.

Paperi ei tee rotukoiraa. Mutta se mikä paperittomissa ”rotukoirissa” minua ihan oikeasti ottaa päähän on se, että niitä tehtaillaan. Ei rekisteröidä, koska vanhemmat eivät ole missään rekisterissä. Tai ei jakseta rekisteröidä, vaikka voisikin, koska mitä järkeä? Ihmiset maksavat paperittomista ”rotukoirista” saman verran (800-2500€) mitä paperillisistakin. Ja summia en ole keksinyt päästäni, vaan olen itse nähnyt paperittomia ”rotukoiria” myytävän tuohon hintaan. Kaikkea metsästyskoirista muotirotuihin, kuten labradoodleen ja shihpoohon ja mitä kaikkea niitä nyt onkaan. Varsinkin pieniä rotuja myydään paperittomina, koska rekisteröiminen on muka kallista ja vaikeaa. Ja ostaja ei tiedä, koska ei jaksa ottaa selvää. Ostajalla, eli kuluttajalla, on mielestäni todella iso vastuu.

Tämä sama ongelma on siirtynyt kissoihin. Tavallisia maatiaisia myydään eurooppalaisina lyhytkarvoina 500-1000€ hintaan, koska pennut voi mukamas rekisteröidä myöhemmin. Eurooppalaisessa lyhytkarvassa on rotuunottoa, se on totta, mutta mitä tahansa maatiaista ei voi rekisteröidä, eikä prosessi ole millään tavalla yksinkertainen.

Minulle itselleni ei ole kovin suurta merkitystä, onko koira sekarotuinen vai puhdasrotuinen. Mutta taustat on tiedettävä. Naapurin (ehkä, voi olla joku muukin koira) sesse kävi tuikkaamassa tyttökoiraa -systeemi ei toimi. En ota sellaista koiraa. Rotukoira on sinällään turvallisempi vaihtoehto. Sinällään. Mutta olen kyllä melkolailla päättänyt, että Hertta on ensimmäinen ja viimeinen SKL-rekisteröity koira joka meille tulee. En voi sietää Kennelliittoa enkä sen toimintaa. Enkä halua olla osallisena siinä epämääräisessä systeemissä, jota koirien ”vastuulliseksi” jalostukseksi kutsutaan.

Mielestäni jatkuva vastakkainasettelu pitäisi tunkea jonnekin kauas, ja sen sijaan keskittyä oikeasti tärkeisiin asioihin, kuten koirien terveyteen ja luonteeseen, oli pentuja saava koiraemo sitten minkä rotuinen tahansa. Toiselle sopii puhdasrotuinen maltankoira näyttelyharrastukseen ja toiselle keskikokoinen sekarotuinen lenkkikaveriksi ja seuraksi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s