Kasvatussuunnitelmia & -mietteitä

Olen sivunnut aihetta ”koirien kasvattaminen & jalostus” seuraavissa blogiteksteissäni: Rotupi vs. seropi sekä Koiranäyttelyt ja jalostus – ajatuksia. Mutta tässä tekstissä pureudun nyt tarkemmin omiin ajatuksiini ja suunnitelmiini koirien kasvattamisen suhteen. Ja valaisen myös niitä asioita, mitkä ovat minulle tärkeitä koirien kasvattamisessa ja jalostuksessa, sekä sitä mihin pyrin kasvattamisella.

Teksti on pitkä, joten olen laittanut sekaan väliotsikoita lukemisen helpottamiseksi.

Kasvattajakurssista & Suomen Kennelliitosta

Olen käynyt Kennelliiton Kasvattajakurssin lokakuussa 2016. Sitä ennen ajatus rotukoirien kasvattamisesta oli vielä kirkkaana mielessä, toki takaraivossa pyöri ajatus siitä, että kasvattaisinko sittenkin sekarotuisia. Ja jos kyllä, niin miksi, ja mitä haluaisin saavuttaa kasvattamisella. En ollut ehtinyt edes päättämään rotua, kun saavuin Espooseen lokakuisena aamuna innoissani ja jännittyneenä.

Itsessään Kasvattajakurssi ei tarjonnut minulle mitään uutta tietoa sillä olin hyvin perillä jalostuksesta, koirien terveydestä sekä tiineen nartun, että pentujen hoidosta ja ruokinnasta. Itse Kasvattajakurssi oli sinällään melkoisen pintapuolinen raapaisu koirien jalostuksen ja kasvattamisen maailmaan. Kurssilla oli useampia jotka tulivat, syystä taikka toisesta, vain ja ainoastaan kokeeseen. Sinällään en ihmettele. Vaikkakin luennoitsijat olivat mielenkiintoisia ja oli kiinnostavaa kuunnella heidän näkemyksiään, ymmärrän hyvin että luentosalissa istuminen ei kaikille sovi.

Nykyään kennelnimen saa anottua, jos on käynyt Kennelliiton Kasvattajakurssin, sekä allekirjoittanut sähköisesti Koiranomistajan ja -haltijan perussäännön. Mielestäni tähän pitäisi tulla muutos. Kurssin pitäisi olla pidempi, kattavampi ja sen tulisi vaatia osallistujiltaan oikeasti töitä sen suhteen, että kurssin saa suoritettua hyväksytysti läpi. Tämä ei ole mahdollista, sillä sellainen olisi kallista. Mutta toisaalta voidaan miettiä onko raha tärkeämpää kuin se, että tulevista kasvattajista saataisiin koulittua mahdollisimman fiksuja ja vastuullisia?

Ja laitan tämän uutisen vielä tähän: Lapin Kansa: Hauvakäräjät. Artikkeli saattaa olla maksullinen, minulle itselleni se herjaa sitä aina välillä, mutta suurimman osan ajasta aukeaa ihan normaalisti.

Kasvattamisen tavoitteet & periaatteet

Minulle tärkeintä koirien jalostamisessa, oli kyseessä sitten rodullinen tai roduton koira, on terveys, geneettinen monimuotoisuus sekä luonne. Koiran on oltava fyysisesti sekä psyykkisesti terve. Luonne-erot yksilöiden välillä ovat, luonnollisestikin, täysin okei. Itse en halua jalostaa koiria, joilla on heikko hermorakenne, jotka ovat aggressiivisia, arkoja tai liiallisen pehmeitä.

Kasvatan siis roturisteytyksiin pohjautuvaa koiratyyppiä, eli sekarotuisia, ja projekti on vasta hyvin, hyvin aluillaan. Ensimmäisen pentueen on tarkoitus nähdä päivänvalo tämän vuoden loppupuolella, tai sitten myöhemmin keväällä 2018 tai vuoden 2019 aikana. Meillä oli uros valittuna, mutta yksi asia johti toiseen, ja koirasta riippumattomista syistä en halunnut astuttaa Herttaa kyseisellä uroksella. Ja kyllä, Hertta on valikoitunut kantanartuksemme luonteensa sekä terveytensä puolesta.

Yksinkertaisesti tavoitteena on jalostaa hyvän hermorakenteen omaavia koiria, joilla ei esiinny aggressiivisuutta, arkuutta tai terveysongelmia. Tarkoitus on myös saada monipuolisia harrastuskoiria, joiden kanssa luonnistuu niin valjakkourheilu (esimerkiksi canicross, skijoring jne.) kuin nose work, verijälki tai agility. Koirien olisi hyvä olla ohjaajakeskeisiä, energisiä ja korkean aktiivisuustason omaavia. Riistaviettiä saa olla, mutta sen tulee olla helposti hallittavissa oleva ominaisuus, eli esimerkiksi kodissa olevia kissoja koiran tulisi kohdella hyvin. Jyrsijät ja muut saaliseläimet ovat asia erikseen, en voi vaatia sitä, etteikö koira valvomatta tappaisi saaliseläintä.

Koiralla tulee myös olla paineensietokykyä, ja sen tulee palautua stressaavista tilanteista vaivattomasti. Koiran tulee myös pärjätä hyvin isossakin koiralaumassa, ja sen tulee ottaa lauman uudet jäsenet vastaan avoimesti ja uteliaasti.

Turkin olisi hyvä olla säänkestävä sekä helppohoitoinen. Värityksellä ei ole minkäänlaista väliä, ja kokokin voi olla vaihteleva, tärkeintä on sopusuhtaisuus ja se, ettei koirassa ole liioiteltuja piirteitä.

Luonteessa jalostuskoiria valitessa vaakakupissa painaa eniten se, että onko koira sosiaalinen ja ystävällinen, niin ihmisiä kuin muitakin koiria kohtaan. Koiran tulee olla ihmisystävällinen, ihmisten seurasta pitävä sekä muita koiria hyvin sietävä. Koiralla on myös suotavaa olla hyvät sosiaaliset taidot, eli sen tulee kyetä lukemaan toisia koiria ja viestittää muille koirille selkeästi. Koiran motivoimisen tulee olla helppoa, juuri sillä palkalla, mikä motivoi koiraa eniten.

Terveyden pitää olla hyvällä mallilla, koiralla ei saa olla vakavaa lonkkadysplasiaa, kyynärniveldysplasiaa, polvilumpioluksaatiota, suvussa ei saa esiintyä perinnöllisiä sairauksia (silmäsairaudet, epilepsia jne.) eikä koiralla saa esiintyä mitään elämää rajoittavaa sairautta, kuten pahaa nivelrikkoa (iän tuoma nivelrikko on sallittu), Addisonin tautia tai muuta vastaavaa sairautta. Koiran tulee myös sietää hyvin eri ruoka-aineita, ei kärsiä jatkuvista infektioista tai epämääräisistä oireiluista.

Ja luonnollisestikin kriteereistä voidaan joustaa, varsinkin luonteen kohdalla olen joustava. Tärkeintä on tasapainoinen koira, joka on mukautuvainen ja sopeutuvainen ja pärjää tilanteessa kuin tilanteessa pelkäämättä tai osoittamatta aggressiivisuutta.

Miksi juuri Hertta?

Silloin kun Hertta tuli meille, ei minulla ollut edes koirien kasvattaminen vakavasti harkinnassa. Toki jo lapsesta asti olin haaveillut siitä, että vielä joku päivä kasvatan terveitä, hyväpäisiä koiria joista on iloa omistajilleen. Lapsena haaveilin koirasusista ja siperianhuskeista. Ensimmäinen ajatus pentujen teettämisestä Hertalla syntyi viime vuoden kesällä.

Jalostusnartun on mielestäni hyvä olla joko oma, tai tuttu koira. Sellainen, jonka on nähnyt monessa tilanteessa ja vuorovaikutuksessa erilaisten koirien kanssa. Totta kai katson Herttaa eri tavalla kuin muut, onhan se rakas perheenjäsenemme joka rakastaa nukkua kainalossa ja katsella ikkunasta ulos. Olen kuitenkin miettinyt objektiivisesti Herttaa ja sen potentiaalia jalostuksen kannalta. Olen ottanut huomioon terveyden, sekä luonteen.
Kun tarkastelin suvun terveyttä, otin huomioon neljä sukupolvea taaksepäin ja Hertan sisarukset samasta pentueesta. Sukutaulun voi klikata suuremmaksi! Katsoin PEVISAn (silmät & polvet) mukaiset terveystarkastukset, jos oli tehty sekä muut terveystarkastukset.

Terveys: Hertta on terve (silmät OK, polvet 0/0). Ei allergioita, suolisto-oireiluita, ei sairauksia. Alaselkä jumiutuu helposti, mutta hoidettavissa hieronnalla. Satunnaista närästystä.

Suvussa polvet (neljä sukupolvea taaksepäin) pääosin 0/0. Kelokallen Viljalla (IIIE) polvet 2/0 sekä Tahkoi Nitalla (EEIE) polvet 1/2. Hertan siskolla lonkat C/C, sisarukset muuten terveitä.

Hertan puolisisaruksilla polvet pääsääntöisesti 0/0. Isän puolelta yhdellä velipuolella 2/0. On myös otettava huomioon, ettei läheskään kaikkia koiria ole tutkittu, mikä on harmi, sillä vaikka saatan vaikuttaa ”rotukoiravastaiselta” ihmiseltä, niin silti haluaisin, että jokainen rotukoira tutkittaisiin ainakin PEVISAn osalta.

Luonne: Herttaa ei ole luonnetestattu. Hertta on kuitenkin luonteeltaan avoin, luottavainen sekä sosiaalinen. Hertta on myös kärsimätön luonteeltaan, tosin tämän olen päätellyt opituksi tavaksi, sillä Hertan kärsimättömyys on vähentynyt koulutuksen avulla. Hertta on myös erittäin energinen ja omaa korkean aktiivisuustason. Jaksaa tehdä ja touhuta aamusta iltaan, mutta rauhoittuu kuitenkin yöksi nukkumaan ja osaa olla rauhallisesti kotona.

Hertan sosiaaliset taidot ovat hyvät, se osaa kommunikoida muiden koirien kanssa sekä viestittää muille koirille mielentilaansa. Toisaalta Hertta on kyllä kovin kärkäs ja utelias, eikä jätä uusia tuttavuuksia rauhaan, elleivät ne selkeästi niin kerro. Hertta myös toimii hyvin valjaissa, vetää mielellään ja suunnatkin ovat melkoisen hyvin hallinnassa.

Suvusta (jälleen neljä sukupolvea taaksepäin + sisarukset) löysin yhden luonnetestatun, Hertan siskon, joka oli saanut 85 pistettä ja oli arvioitu näin. Sen enempää en osaa sanoa suvussa esiintyvistä mahdollisista ongelmista esimerkiksi hermorakenteessa. Hertan sisko oli kuitenkin saanut luonnetestissä hermorakenteesta arvon -1.

Minä en kovin paljoa anna painoarvoa luonnetesteille sillä ne antavat hyvää osviittaa siitä miten koira reagoi erilaisiin tilanteisiin, mutta eivät kerro luotettavasti miten koira normaalissa arjessa käyttäytyy. Luonnetestit ovat kuitenkin kokeenomaisia tilanteita ja myös ohjaajan jännittäminen saattaa vaikuttaa. Kuten itse tiedän, jos minä jännitän, se heijastuu kaikkiin kolmeen koiraan.

Miksei rotukoiria ja miksi juuri sekarotuisia?

Tässä tutkimuksessa todettiin, että seuraavia sairauksia esiintyi puhdasrotuisissa koirissa enemmän kuin sekarotuisissa

  • aorttaläpän ahtauma
  • dilatoiva kardiomyopatia
  • kyynärniveldysplasia
  • välilevysairaus
  • addisonin tauti
  • atooppinen ihottuma / allerginen ihotulehdus
  • vatsalaukunkiertymä
  • harmaakaihi
  • epilepsia
  • maksashuntti
Sekarotuisilla todettiin olevan enemmän ristisiteen repeämisiä kuin puhdasrotuisilla. Kuitenkin neljäntoista sairauden esiintymisen kohdalla ei löytynyt eroa puhdasrotuisten ja sekarotuisten koirien välillä, ja näihin sairauksiin kuului muun muassa epilepsia.

Kuitenkin rotukoirilla on yksi iso ongelma: sisäsiittoisuus. Nykyään rodun sisällä olevien koirien geneettinen monimuotoisuus on pohjamudissa, ja joissakin roduissa (hyvänä esimerkkinä lunnikoira) ollaan jopa siinä pisteessä, että kaikki koirat ovat niin läheistä sukua keskenään, että perinteisillä geenitesteillä koiria ei voida erottaa toisistaan. Lunnikoirien jalostuksessa käytetään tätä nykyä ulkosiitosta, ja muun muassa pohjanpystykorvia käytetään laajentamaan rodun geenipoolia.

Eli yksinkertainen ja samalla hyvin monimutkainen vastaus on terveys. Jos kasvattaisin rotukoiria, minulla olisi hyvin vähän mahdollisuuksia ulkosiitokseen. Joutuisin käyttämään rajatun populaation sisältä löytyviä yksilöitä, ja vuosien kuluessa rotuni, oli se sitten mikä hyvänsä, ajautuisi siihen pisteeseen, että ulkosiitosta olisi käytettävä tai rotu olisi lopullisesti menetetty sisäsiitoksesta aiheutuville sairauksille.

Vaikka olen sitä mieltä, ettei rotukoirien kasvatus ole minun juttuni, niin siitä huolimatta nostan hattua kasvattajille, jotka jaksavat tehdä työtä rotunsa eteen. Tiedän tällaisia kasvattajia ja arvostan heidän työtään. Tiedän kasvattajan joka käy ulkomailla asti oppimassa lisää rodustaan, ja kasvattaa koiria suurella sydämellä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s