Koirabisnes on kovaa peliä (Yle 17.9.2017)

Näin kuuluu Ylen eilen julkaistun uutisen otsikko. Allekirjoitan tämän täysin, koirabisnes on nykyaikana kovaa ja joskus julmaakin peliä. Heti alkuun haluan sanoa uutisesta erään asian.

Etenkin, jos kuuluvat Kennelliittoon, mutta sekarotuisten koirien kasvattajat eivät koskaan kuulu. Tämä johtuu siitä, että sekarotuisia koiria ei voi rekisteröidä.

Näin todettiin Ylen uutisessa vielä tänä aamuna, mutta tuo kohta on nyttemmin korvattu seuraavasti:

Etenkin, jos kuuluvat Kennelliittoon, mutta sekarotuisten koirien kasvattajat eivät useinkaan kuulu.

Olen monesti tuskastellut Ylen uutisten tasoa eläimiä, varsinkin koiria koskien. Faktat ovat usein niin ja näin, ja juttuihin haastatellaan ihmisiä joilla ei ole tietoa, eikä sen puoleen aina taitoakaan käsitellä koiria, tai kertoa vaikkapa koirien ruokinnasta. Mutta ei Ylen journalismin tasosta sen enempää, käsitelläänpä kyseistä juttua tarkemmin.

Koko juttu käsittelee koirabisnestä, kuten otsikosta saattaa arvata. Syyskuussa julkaistaan kirja Kaikenkarvainen kansa – Miten koirista tuli miljoonabisnes. Kirja on ehdottomasti lukulistallani, sillä aktiiviseen koiraharrastamiseen, ja varsinkin kasvattamiseen kuuluu aiheeseen liittyvän kirjallisuuden lukeminen.

Tässä uutisessa on myös se ongelma, että rotukoirista puhuttaessa otetaan huomioon vain ja ainoastaan Suomen Kennelliitto ja unohdetaan täysin, että Suomessa on myös AKC, NKC ynnä muihin vastaaviin kennelliittoihin rekisteröityjä koiria.

Uutisessa todetaan, että jalostus on luonut ongelmakoiria. Uutisessa sanotaan seuraavaa (suluissa oma lisäykseni):

Koiramaailmassa puhutaan edelleen paljon ongelmallisesta jalostuksesta, jonka pahimpia esimerkkejä ovat mopsit ja bulldoggit. Näiden rotujen kuonoa on kehitty yhä lyhyemmäksi, jolloin kuono oikeastaan on litistynyt kallon sisään ja koiralla on vaikea hengittää, kun ilmatiet ovat melkein tukossa.

(Kennelliiton jalostustoimikunnan varapuheenjohtajan) Kirsi Sainion mukaan ongelma on tiedostettu, mutta vieläkin siitä vain enemmän puhutaan kuin tehdään mitään asian hyväksi.

Aiheesta on puhuttu jo vuosia ja vuosia. Asialle ei tehdä mitään, koska silloin Kennelliitto menettäisi huimasti rahaa. Tein nopean laskutoimituksen. Puhdasrotuisen koiranpennun rekisteröinti maksaa tällä hetkellä halvimmillaan 40 €/koira. Viime vuonna mopseja rekisteröitiin 304, englanninbulldoggeja 207. Eli yhteensä rekisteröintejä oli 511. Mikä tekee minimissään 20 440 €. En jaksanut laskea kuinka paljon kaikkien sairaaksi jalostettujen koirien rekisteröintimaksuista tulisi. Mutta se on paljon rahaa se. Jos joku kehtaa väittää, että rekisteröintimaksusta jokainen euro menee paperihommiin Kennelliiton päässä, niin siinä kohtaa ollaan kyllä hyvin väärässä. En usko, että edes puolet tuosta summasta menee paperihommiin.

Raha pyörittää Kennelliittoa, ja terveiden koirien jalostus tuntuu olevan sivuseikka. Uutisessa kerrotaan myös näin:

Näille brakykefaalisille roduille on laadittu kävelytesti, jossa pitää 12 minuutissa pystyä kulkemaan vähintään kilometri. Koirien coopertestiin on osallistunut pääasiassa terveitä yksilöitä, jotka nyt kelpuutetaan jalostukseen. Sainio arvelee kuitenkin, että ongelmakoirat eivät testiin lähde.

Kävelytesti on vain hyvää julkisuutta. Todellisuudessa se ei auta sairaaksi jalostettuja koiria millään tavalla. Kennelliitto näyttää ihmisten silmissä hyvältä, sillä sehän ”pyrkii aktiivisesti poistamaan sairaat koirat jalostuksesta”. Tämä ongelma juontaa juurensa kuitenkin ylemmäs, kuin pelkästään SKL:ään. FCI on kuitenkin se taho, joka sallii sairaiden koirien jalostuksen ja palkitseekin vieläpä näyttelyissä sairaita koiria! Vastuullista jalostusta? Ei todellakaan.

Oma lukunsa ovat jo mainitut lyhytkuonoiset rodut. Niiden elämää voidaan helpottaa avartamalla leikkauksella hengitystiehyeitä, mutta tuhansien eurojen operaatioista ei aina ole apua. Kuorsaaminen ja puuskutus eivät lopu, koira ei jaksa aina kävellä edes lyhyttä matkaa.

Elämää voidaan helpottaa leikkauksella. Se on nykymaailman ratkaisu siihen, että ihmiset ovat tieten tahtoen jalostaneet sairaan koirarodun. Koiramaailmassa olen huomannut usein, erityisesti kasvattajien keskuudessa yhä yleistyvän tyylin sysätä vastuu muualle. Kasvatetaan sairaita koirarotuja, ja kun kysyt miksi ihmeessä haluaa tehdä maailmaan koiria, jotka tulevat kärsimään, vain koska ihminen haluaa jotakin söpöä vastaus on melkoisen aggressiivinen.

Syytetään muita ihmisiä, jotka ovat rodusta tehneet sellaisen kuin se on, syytetään pennunostajien ”väärää” ruokintatapaa fyysisistä kehityshäiriöistä ja pyritään sysäämään omien tekojen seuraukset muille. En minä, vaan ne muut -tyyppinen ajatusmalli on valloillaan ja rehottaa valtoimenaan koiramaailmassa.

Koirat eivät voi avata suutaan joten on meidän ihmisten vastuulla tehdä asialle jotakin. Oikea ratkaisu ei ole muuttaa jalostuskäytäntöjä, vaan meidän pitäisi ennemmin jakaa tietoa ihmisille. Niin kasvattajien, kuin harrastajienkin. Sairaat koirarodut, vaikka ne saattavat jonkun mielestä söpöjä ollakin, eivät ole terveitä. Ne eivät kykene elämään normaalia elämää. Koira ei paremmasta tiedä, joten voi elää tyytyväisenä, mutta jälleen kerran normaalin elämän tarjoaminen koiralle on meidän ihmisten vastuulla.

Koiria ostavat ihmiset ovat kuitenkin se ihmisryhmä, joilla on eniten valtaa muuttaa asioita. Jos sairaita koiria ei osteta, niitä ei myöskään kasvateta, sillä se ei ole enää kannattavaa.

Oma lukunsa ovat nykyisin suositut design-koirat. Esimerkiksi pienien chihuahuan ja kääpiöpystykorvan risteytyksistä maksetaan jopa 2 000 euroa, kun lopputuloksena on herttainen käsilaukkuun mahtuva lelukoira.

Epämääräiset risteytykset ovat myös vakava riski. Kirsi Sainio sanoo, että esimerkiksi laumanvartijan ja kiihkeän rekikoira huskyn yhdistelmästä voisi tulla arvaamaton.

– Minua pelottavat nämä designkoirien tekijät, kun yhdistellään harkitsematta.

Design-koirien ongelma on nimenomaan niiden kasvattamisen kannattavuus. Pomerian-husky-risteytykset ovat suosittuja, ainakin Yhdysvalloissa. Samaten mini-huskyt, sillä normaalikokoinen husky on liian iso ja vaikea, joten tehdään pienempiä, käsilaukkuun mahtuvia. Ajatusmalli tämän takana on vääristynyt käsitys siitä, että pieni koira on aina helpompi. Vaikka näin ei kuitenkaan ole.

Minulla ei ole mitään pieniä koiria vastaan. Sen sijaan pieniä koiria kasvatetaan usein, koska ne ovat söpöjä, helppoja, halpoja ja menevät kaupaksi. Tällaista kasvatusta minä en ymmärrä, enkä edes suostu kutsumaan jalostukseksi sellaista koirien kasvattamista, jonka ainoa päämäärä on tehdä söpöjä koiria, jotka mahtuvat käsilaukkuun.

Kuten Kirsi Sainiota, minuakin pelottavat yhdistelmät, joiden kannattavuus on täysi nolla. Arvaamattomia koiria tehdään yhdistelemällä mm. pehmeä, hermorakenteeltaan huono koira käyttölinjaiseen työkoiraan, esimerkiksi siperianhuskyyn tai malinoisiin. Terävä koira voimakkaalla puolustusvietillä, yhdistettynä huonoon hermorakenteeseen tekee koirasta aggressiivisen ja arvaamattoman.

Ihmiset ovat typeriä, ja maksavat mielellään 2 000 € sekarotuisesta pienestä koirasta, sillä harmillisen usein ihmisten mielestä korkea hinta tekee hyvän kasvattajan, matala hinta sen sijaan huonon kasvattajan. Koiranpentujen ja koirien hinnoitteluun voisin pureutua ihan erillisessä blogitekstissä.

Mielestäni on myös huolestuttavaa, millaisella vimmalla Kennelliitto pyrkii ajamaan rotukoirien asemaa. Rotukoira ei aina ole se paras vaihtoehto. En missään nimessä väitä, ettäkö rotukoirat ovat helvetistä, sillä minä käytän ja tulen varmaankin aina käyttämään rotukoiria jalostuksessa. Ihan vain sen vuoksi, että suvut ovat tiedossa ja suvun terveydestä on näyttöä. Myöskin koiran rotu kertoo melkoisen paljon koirasta jo yksilönä; onko rotu jalostettu alunperin mihin käyttötarkoitukseen, paimentamiseen, metsästykseen vaiko rekikoiraksi. Rotu paljastaa myös koiran luonteen karkeasti ajateltuna, se kertoo saalisvietistä, koosta, terveydestä ja monesta muusta seikasta mitä pelkkä koira yksilönä ei voi kertoa.

Koiramaailma on paikka, jossa jokaista puukotetaan selkään ja jossa kateus ja paskanjauhaminen ovat arkipäivää. Omat, ja koiran tarvikkeet ovat statussymboleita, varsinkin koiraurheilupiireissä. Koiran rodulla ja ulkonäölläkin on väliä. ”Arvokkaampia” ovat epätavallisen väriset koirat, kuten merlet, tai muuten vain ulkonäöltään poikkeavat koirat.

Tämän olen itse huomannut henkilökohtaisesti, sillä meillähän on kaksi ”tavallista” koiraa ja yksi ”erikoinen” koira, Usko nimittäin. Meille kaikki koiramme ovat koiria, niiden rodulla ei ole väliä. Luonne ratkaisee, ja se kohtaavatko kemiat koiran ja ohjaajan välillä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s