Pohjolan A-pentue 5 viikkoa & katsaus taaksepäin

1.10.
Uskomatonta! Aikaa astutuksesta tähän päivään on kulunut jo kolmisen kuukautta, mutta tuntuu se silti hyvin lyhyeltä ajalta. Kuin kaikki nämä viikot ja päivät olisivat olleet ohi silmänräpäyksessä. Arki on täyttynyt pikkuhiljaa pentujen leikeistä, äänistä ja – totta kai – myös pissalänteistä lattioilla. Pennut seikkailevat paljon, kokeilevat kaikkea hampaillaan, painivat ja riehuvat minkä ehtivät.

Vaikka astutuksen jälkeinen jännitys siitä, onko Hertta kantavana vai ei, on aikaa sitten jo purkautunut, on siihen tunteeseen mukava palata aina välillä. Muistella sitä, miten epävarman ihanalta kaikki merkit mahdollisesta tiineydestä tuntuivat.

Pennut ovat reippaita ja sosiaalisia, kuten odotettua, mutta luonne-erojakin on. Arwen ja Ainur ovat rajuja ja kovaäänisiä, eivätkä hätkähdä pienistä. Leikkivät usein keskenään raisuja leikkejä, repivät toisiaan niskavilloista tai perskarvoista pitkin ja poikin.

Anduin, Amdir ja Anarya ovat rauhallisempia, suurimman osan ajasta katsovat ennen toimimista. Erot pentujen välillä ovat selkeämpiä päivä päivältä. Ainur ja Arwen ovat molemmat hoksanneet, että ihmisen taputtaessa sohvaa, voi sinne yrittää kiivetä. Muut pennut katsovat pää kallellaan ymmärtämättä mitä tapahtuu. Selvästikin Arwen ja Ainur ovat kekseliäämpiä kuin muut pennut ja ovat herkkiä reagoimaan ihmisten tekemisiin. Ruokakupin kolahdus saa korvat höristymään ja pienet silmät tutkimaan ympäristöä innolla.

11.10. (Ainur)
Kuten olen pennunostajille kertonut, opetan pennuille luoksetuloa jo ennen muuttamista uuteen kotiin. Viheltämällä pennut tulevat luokse hurjaa kyytiä. Myös televisiosta kuuluva ovikello, tai kahvinkeittimen piipitys saavat pennut innostumaan. Palkkana toimii myös paijaukset ja rapsutukset, varsinkin kun tarpeet menevät oikeaan paikkaan. Niin kuin ne menevätkin, suurimmaksi osaksi.

Ensi viikolla pennut pääsevät tutustumaan ulkomaailmaan yhdessä Hertan kanssa. Tällä viikolla pennut (toivottavasti) tulevat oppimaan naksuttimen idean. Uskallan väittää, että pentujen kouluttaminen on helpompaa uusille kodeille, kun pennut ovat jo päässeet tekemään töitä ihmisten kanssa. Naksuttimeen, kuten luoksetuloon ja ihmisten kanssa työskentelyyn, tottuminen jo tässä iässä antaa hyvän pohjan pennuille.

Syvällistä pohdintaa

Pentuihin on uponnut rahaa, satoja euroja, ja lisää tulee uppoamaan. Olen törmännyt harmillisen usein siihen väittämään, että koiranpentujen kasvattaminen on halpaa. Sitä se ei ole. Ehkä pienten koirien kohdalla asia on toisin, syöväthän ne paljon vähemmän. Mutta rahaa uppoaa niin Hertan kuin pentujenkin ruokkimiseen. Pentupakkauksiin, madotuksiin, leluihin, sirutuksiin, pentutestauksiin… Lista tuntuu välillä olevan loputon. Periaatteessa pentueen kuluihin voisi laskea myös käytetyt pyykinpesuaineet ja muut pesuaineet ja niin edelleen. Siihen olen kuitenkin liian laiska.

27.10. (Arwen & Ainur)
Minulla ei ole hajuakaan, kuinka monta tuntia olen käyttänyt pentuihin. Jo pelkästään synnytykseen käytin suunnilleen vuorokauden, ensimmäisistä levottomuuden merkeistä viimeisiin jälkeisiin asti. Ja kaikki ne punnitukset, pentujen käsittelyt, pentulaatikon putsaukset, siivoamiset ja pyykkäämiset. Siitä huolimatta, että aikaa ja rahaa kuluu, olen niin typerän onnellisen jokaisesta pissaläntistä lattialla, jonka saan siivota, jokaisesta terävästä hampaasta nilkassani ja jokaisesta varastetusta roskapussista (Ainur on tässä aika haka, varastaa täysiä roskapusseja ja yrittää kiikuttaa ne pentulaatikkoon).

Onnellisuus on se tunne, jota pitääkin tuntea viidettä kakkaläjää aamun aikana siivotessa, pennun tassua pestessä kun se on astunut omaan läjäänsä. Jos tämä olisi hampaiden kiristelyä ja itkua, en tekisi tätä toiste. Olen päivittäin onnellinen ja kiitollinen, että kaikki sujui hyvin. Ettei tiineydessä tai synnytyksessä ollut komplikaatioita tai ongelmia. Että joka aamu saan tervehtiä pentuja ja tuntea niiden hampaat sormissa ja tassut reittä vasten, kun ne yrittävät kilpaa kiivetä syliini.

Joudun välillä muistuttamaan itseäni, että nämä pennut ovat ihan oikeasti täällä. Että unelmani on käynyt toteen. En vaihtaisi tätä mihinkään.

Syvällistä pohdintaa loppuu
 
31.10. (Anduin, Anarya, Arwen, Ainur & Amdir)
Ruoka maittaa pennuille hyvin ja ovatkin päässeet maistelemaan vaikka mitä! Kananmunia, lihaa, märkäruokaa, nappulaa, hapanmaitotuotteita. Eri ruokiin on tutustuttu pieni määrä kerrallaan, ja mitään ei ole kaihdettu. Kaikki uppoaa, oli kupissa sitten mitä hyvänsä.

Hertta imettää yhä pentuja useasti joka päivä, mutta selvästi pennut imevät vähemmän aikaa kuin ennen, eikä Herttakaan enää päästä pentuja milloin vaan maitobaariin.

31.10. (Ainur)

Päätimme jokin aika sitten, että Ainur jää meille kasvamaan. Olen päivä päivältä varmempi, että Ainur sopii laumaamme hyvin. Tarpeeksi raisu, utelias ja rohkea tapaus. Odotan paljon Ainurilta, enkä malta odottaa, että pääsen ensimmäistä kertaa agilitykentälle tai treenaamaan ensimmäistä kertaa canicrossia. Toinen vaihtoehto, mitä pohdiskelin kotiin jätettäväksi oli Anduin. Päädyin kuitenkin Ainuriin, sillä luonne-erot ratkaisivat. Anduin on rauhallinen, siinä missä Ainur on riehakas. Lisäksi Anduin sopii paremmin perheeseen, johon on menossa.

Ja vielä loppuun ällösöpöt kuvat pennuista tältä päivältä.

Anduin

 

Amdir

 

Ainur

 

Arwen

 

Anarya

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s