Kaaosta vaille valmista

Blogin kirjoittaminen on ollut tärkeysjärjestyksen häntäpäässä, suurin osa ajasta on kulunut pentuihin ja rentoutumiseen. Mutta pennuilla on suuret muutokset edessään, uudet kodit ja uudet kujeet.

Tiistaina Ohto (Pohjolan Anduin) ja eilen Alvin (Pohjolan Anarya) lähtivät uusiin koteihin. Olo on haikea ja epäuskoinen. Yhdeksän viikon penturupeama alkaa olla ohitse ja jäljelle on jäänyt paljon kuvia sekä hyviä muistoja pentujen kasvusta ja toilailuista.

Viime viikonloppuna kasasimme pentupaketit, sekä teimme myyntisopimukset ja sijoitussopimuksen valmiiksi. Ja nyt pentuja on kotona enää kolme. Kotona on hiljaisempaa ja rauhallisempaa. Eilenkin vielä kasasin liikaa ruokakippoja pöydälle, kunnes tajusin että ei niitä pentuja ole enää viittä. Siinä kohdassa kyllä ikävä iski ja kovaa.

7e4ff-20171129_175250255b1255d

Voin rehellisesti sanoa, että pentueen kasvattaminen on ollut yksi parhaista kokemuksista elämässäni. Kiinnyin jokaiseen pentuun syvästi, vaikka tiesin että luopuminen on edessä. En silti kyennyt olemaan rakastamatta jokaisen persoonallista tapaa elää ja olla. Olo on väsynyt, mutta onnellinen. Jokaiselle pennulle löytyi sopiva koti, jossa kemiat natsaavat. Kotien kanssa yhteistyö jatkuu, vaikka pennut muuttavatkin täältä pois.

Käytimme Hertan tiineyden aikaiseen, sekä pentujen hoitoon nelisen kuukautta elämästämme. Lukemattomat pentuihin upotetut tunnit näkyvät pennuissa, joka tuntuu upealta. Työtunnit näkyvät pentujen sosiaalisuudessa, rohkeudessa ja avoimuudessa.

Totta kai on ollut niitä hetkiä, kun mieleen on hiipinyt ajatus: ”Mihin mä olen oikein ryhtynyt?” Varsinkin silloin, kun roskis on kaivettu esille ja levitelty pissakakkapaperit pitkin asuntoa ja lääpitty kakkatassuilla seiniin kauniita luolamaalauksia. Ja silloin kun kirjastonkirja löytyi kauniisti silputtuna lattialta.

51bf7-dsc_5588

Pentuarki kuitenkin jatkuu meillä Haldirin muodossa. Mutta yhden pennun kanssa eläminen ja oleminen on lievästi sanottuna helppoa viiteen pentuun verrattuna. Ja Haldir on… no, Haldir. Leikkisä, ohjaajakeskeinen räyhähenki. Pieni piraijamme. Hihassa roikkuva peto. Mutta voi niin rakas.

Suunnitelmia Haldirin pään menoksi on jo suuntaan ja toiseen. En malta odottaa, että A-pentue kasvaa aikuisiksi ja näemme lopputuloksen, jonka summana ovat meidän ja uusien kotien kova työ.

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s