Kasvattaja vastaa kysymyksiinne – osa I

Kysymyksiä tuli paljon. Vähän päälle kolmekymmentä, joten päätin että fiksuinta on jakaa kysymykset muutamaan blogitekstiin, muuten tästä tulisi aivan liian pitkä.

Millaista koiratyyppiä kohti yrität?

Kasvatus-osio avaa tätä, osalle ei tarpeeksi, minkä ymmärrän hyvin. Jos puhut koirien fenotyypistä, niin keskikokoinen eli 45 – 60 cm säkäkorkeudeltaan, väri ihan sama, kaksinkertainen turkki, ei liioiteltuja piirteitä, sopusuhtainen.

Et puhu kasvatuksessasi riistavietistä yhtään mitään vaikka kantanarttuna on metsästysrotuinen mutta ilmeisesti seurakoirana elelevä yksilö?

Itseasiassa Kasvatus-osio, sekä blogikirjoitukseni Kasvatussuunnitelmia & -mietteitä avaa riistaviettiasiaa. Hertta ei ole vain seurakoira, vaan harrastuskoira, kuten olen useaan otteeseen tässä blogissa sanonut. Kyseessä ei siis ole koira, jonka kanssa vain välillä lenkkeillään.

Miten pohjanpystykorva ja siperianhusky vastaavat tähän tarpeeseen?
ja
Miksi aloitit kasvatuksen pohjanpystykorvalla, vaikka se ei oikeastaan ole luonnehtimiisi suunnitelmiin optimaalinen rotu?

Niputin nämä kysymykset samaan, koska vastaus molempiin on pitkältikin sama.

A-pentueen emä on pohjanpystykorva, ja isä alaskanhusky. Ei siperianhusky.

Mutta pohjanpystykorvasta: Rotuna pohjanpystykorva on innokas, eloisa, ystävällinen, avoin ja itsevarma. Rauhallinen ja tottelevainen. SPJ.fi

Olen kertonut blogissa jo aiemmin, miksi päädyimme astuttamaan Hertan. Vaakakupissa painoivat Hertan luonne sekä yksilölliset piirteet, pohjanpystykorvien geneettinen monimuotoisuus (samaa luokkaa sekarotuisten kanssa. lähde), sekä pohjanpystykorvien luonne. Pohjikset ovat luonteeltaan aivan mahtavia, riistavietti on hallittavissa ja ne ovat tottelevaisia. Hertta on myös luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan kasvatukseemme sopiva yksilö. Hertassa ei ole merkkiäkään esimerkiksi aggressiivisuudesta tai hermorakenteen ongelmista.

Oikeastaan mikään rotu ei taida olla suunnitelmiimme optimaalinen. Hertan kohdalla yksilölliset ominaisuudet painoivat vaakakupissa enemmän kuin itse rotu. Metsästyskoirarodut nähdään usein sopivina vain metsästyskäyttöön, vaikka oikeastihan ne sopivat luonteensa ja käyttöominaisuuksiensa puolesta muihinkin harrastuksiin. Hyvänä esimerkkinä saksanseisojat, jotka ovat hyvinkin suosittuja valjakkokoirapiireissä.

Luonnollisestikin Hertan rotu vaikuttaa myös pentuihin sekä tuleviin sukupolviin. Mutta pohjanpystykorva on muutakin kuin vain haukkuva lintukoira.

En tiedä, tuliko sinulle kirjoitusvirhe, mutta ilmeisesti ei koska et ole ainoa joka on kysynyt siperianhuskeista. Joten siksi seuraava kysymys on:

Miksi siperianhusky? Itsenäinen koira, jota ei kiinnosta ihmiset ja joka sopii ennemmin pihakoiraksi. Kerro tämän logiikka?

Kerrataanpa: kasvatuksessamme ei ole käytetty siperianhuskya. Banditt on alaskanhusky, joka eroaa siperialaisista aika paljonkin. Kyseessä ei siis ole sama rotu. Suosittelen myös tutustumaan siperialaisiin tarkemmin, kyseessä ei ole ”ennemmin pihakoiraksi” sopiva rotu, vaikka rotu ulkona pärjää ja viihtyykin. Oletan siis, että pihakoiralla tarkoitat koiraa, joka elää pääsääntöisesti pihalla vailla ihmiskontakteja.

Mikset ole kuvaillut sanallakaan emän + sen suvun rodunomaista luonnepuolta, kun pohjiksen (muunkin kuin emän itsensä) ominaisuudet todennäköisesti vaikuttavat oleellisesti moneen asiaan kasvatuksesi tulevaisuudessa?

Olen kuvaillut Hertan luonnetta, mutta en ole itse nähnyt tarpeelliseksi painottaa rodunomaista luonnepuolta. Mutta Hertta on kuitenkin pohjanpystykorvamaiseen tapaan avoin, sosiaalinen, rohkea sekä itsevarma. Minun käsitykseni mukaan Hertan suvussa on täysipäisiä, rodunomaisia koiria.

Miksi kasvatat myös sekarotuisia? Aiotko teettää lisää pohjanpystykorvan pentuja?

Tämä on aika mielenkiintoinen kysymys! Sillä me kasvatamme vain ja ainoastaan sekarotuisia, emme pohjanpystykorvia tai muitakaan rotukoiria. Meille ei ole syntynyt yhtäkään pohjanpystykorvan pentua. Olen kyllä käynyt Kennelliiton Kasvattajan peruskurssin, mutta se ei tarkoita että kasvattaisin rotukoiria.

Miksei pentujesi isällä ole terveyspuheistasi huolimatta terveyttä tutkittu, siksikö koska alaskalaisilla ei ole pevisaa?
ja
Miksi isää ei ole terveystutkittu ja narttukin hyvin vajavaisesti, vaikka tunnut pitävän kattavia terveystutkimuksia hyvinkin arvossaan.

Emme nähneet terveystutkimuksia tarpeellisiksi. Tähän vaikuttivat päätökseen vaikuttivat seuraavat seikat:

  • Banditt on täysin oireeton, niin lonkkien, kyynärien, polvien kuin silmienkin osalta
  • lonkkaniveldysplasian ja kyynärniveldysplasian todennäköisyys on pieni
  • alaskanhusky ei kuulu riskirotuihin rakenteensa ja taustansa vuoksi

Banditt täyttää tänä vuonna kymmenen, ja on ollut koko elämänsä aktiivisessa kilpailu-/harrastuskäytössä. Se, että Banditt ei oireile kertoo sen verran, ettei lonkissa/kyynärissä/selässä ole ainakaan isoja muutoksia. Lonkkien mahdolliset kulumat ovat iän mukanaan tuomia.

Otin myös yhteyttä yhdysvaltalaiseen eläinlääkäriin (ortopedi), joka oli sitä mieltä, että oireeton 9-vuotias koira voidaan olettaa terveeksi. Esimerkiksi lonkkien voidaan olettaa olevan välillä excellent – borderline. Eli FCI-asteikolla A tai B. Lisäksi muun muassa OFAlla, BVAlla ja SVllä on käytössä seitsenportainen asteikko lonkille, joka on mielestäni fiksumpi kuin FCI:n neliportainen.

En nyt lähde käymään jokaikistä mahdollista sairautta tässä lävitse, mutta on myös otettava huomioon että moni rotukoirakasvattaja jättää koiransa tutkimatta, tai astuttaa sairaita koiria. Tämän katsotaan olevan täysin okei, mutta jos seropikasvattaja, kuten me, jättää terveystutkimukset tekemättä, se on suuri rikos.

Se, ettei alaskanhuskyilla ole PEVISAa, ei ole tässä tapauksessa syy, miksei terveystutkimuksia ole tehty. Lisäksi päätöksemme oli täydessä ymmärryksessä tehty ja luonnollisestikin me kannamme vastuun kasvattiemme mahdollisista perinnöllisistä terveysongelmista, jotka kävimme ostajien kanssa lävitse ennen myyntisopimuksen allekirjoittamista.

Hertalle on tehty PEVISA, eli ne tutkimukset jotka Kennelliitto näkee tarpeellisina. Rakenteensa sekä avoimen kantakirjan vuoksi esimerkiksi lonkkaniveldysplasiaa ei nähdä riskinä tässä rodussa.

Pidän koiran fyysistä sekä psyykkistä terveyttä suuressa arvossa. Terveystutkimukset ovat mahtava juttu ja ensimmäisen pentueen pennuista ainakin Haldirin sekä Boromirin, että sijoituksessa olevan Arwenin tutkitutamme kattavasti, aina DNA-testeistä luustokuviin.

Lisäksi minusta tuntuu, että jos kasvattaisimme pohjanpystykorvia, kukaan ei tulisi ihmettelemään miksi on tehty vain PEVISA, kukaan ei tulisi vaatimaan kattavia terveystutkimuksia vanhemmille. Todennäköisesti kukaan ei tulisi kysymään ovatko vanhemmat rodunomaisia tai millainen luonne niillä on. Käyttöpuolen ihmiset, jotka etsivät pohjista käyttöön, eli metsästykseen varmasti kysyisivät rodunomaisuutta. Tämä on ainakin oma käsitykseni aiheesta.

En nyt tarkoita sinua kysyjä, vaan puhun yleisellä tasolla.

Miksi otit itsellesi pohjanpystykorvan?

Hertta tuli meille alun perin toisen koiran kaveriksi (sekarotuisen Reikan, nyttemmin menehtynyt epilepsiakohtauksen myötä). Tarkoituksena ei ollut ottaa juuri pohjanpystykorvaa, mutta Hertta tarvitsi uutta kotia. Emme ottaneet juuri pohjanpystykorvaa, vaan otimme Hertan. Hertan luonne ja ominaisuudet tekivät siitä sopivan koiran laumaamme ja miellyttivät meitä. Ylipäätään Hertta miellytti meitä kaikin puolin.

Lisäksi pohjanpystykorvat ovat, kuten jo aiemmin olen sanonut, luonteeltaan tarkoituksiimme sopivia. Pohjanpystykorva on myös yleisesti hyvinkin terve rotu, niin fyysisesti kuin psyykkisestikin. Joten miksi pohjanpystykorva nähdään huonona vaihtoehtona, kun pohjikset ovat kuitenkin näppäriä koiria, joiden kanssa voi harrastaa muutakin kuin vain metsästystä.

4 thoughts on “Kasvattaja vastaa kysymyksiinne – osa I

  1. Kirjautuminen ei onnistunut, siksi ”huutelen nimimerkin takaa”. Kivaa, kun vastaat avoimesti kysymyksiin! Löysin tänne koirabloggaajien fb-ryhmän kautta.

    Jokunen seikka kiinnitti huomion. ”oli sitä mieltä, että oireeton 9-vuotias koira voidaan olettaa terveeksi”. Oma D-lonkkainen eli eittämättä dysplastinen, sairaaksi luokiteltava koira, alkoi oireilla vasta n. 11-vuotiaana. Ja päätyi lopetukseen 12-vuotiaana, eli kumminkin ihan hyvä elinikä saksanpaimenelle. Toki tämä on riskirotu. Mutta tässä tekstissä tuli muutenkin esiin paljon olettamuksia. Totta on, että kasvattajatkin yleensä teettävät vain ne rodunomaiset tutkimukset ja olettavat loput riskiryhmiin kuulumattomuuden perusteella. Sinähän teet juuri samaa, kuitenkin sanot kasvattajien teettävän pentuja sairailla ja tutkimattomilla koirilla. Ja kyllä, sitä pidetään vähintään yhtä suurena rikoksena kuin x-rotuisilla. Toki on niitä aivopieruja, kuten PEVISAn puuttuminen bulldogeilta?!?!? Niistä nyt ei voi puhua edes samana päivänä… :'( Kuitenkin vastapainona on rotuja, ml. omani, jolla ei ole PEVISAa, mutta kaikki kuitenkin teettävät tietyt viralliset terveystutkimukset ennen pennutusta. Plus jotain ylimääräisiä tarpeen mukaan. Sellaiset ei mielestäni tarvi PEVISAa, jota muut noudattavat, jos haluavat pennut rekisteriin. Ja jos et rekisteröi, niin huh! Niin saa toki ollakin näillä hinnoilla, kun se herkästi on hälytysmerkki, että jotain on ehkä laiminlyöty.

    Kasvattien terveydestä vastuun kantaminen on tosi hieno juttu! Mielenkiinnosta kysyn, kun en oo keltään aiemmin uskaltanut, että miten se tapahtuu käytännössä? Siis jos jotain ilmenee? Onko se ihan mitä tahansa mihin ikään asti tahansa, jos omistajat päättävät kasvattajalta korvauksia vaatia? Onko se edes miten yleistä x-rotuisilla? En tiedä hintoja, mutta halvemmilla koirilla ”sökö” ymmärrettävästi kirpaisee vähemmän rahallisesti?

    Kevättä odotellen:
    Kata
    anemoness.blogspot.com

    Tykkää

  2. Oon kyllä samaa mieltä, että pohjis on varmasti fyysisesti näppärän mallinen koira moneen! Ja yksilöillähän sitä muutenkin aina jalostetaan, ei roduilla tai mielikuvilla roduista.

    Tykkää

  3. Jep, fyysisesti on hyvin sopusuhtainen ja terve rotu. Yksilön ominaisuudetkin toki vaikuttavat suuresti pentuihin, esimerkiksi emon luonne vaikuttaa pentuihin sieltä pentulaatikolta asti. Mutta myös rodulla on iso merkitys, toki pohjiksilla on avoin kantakirja ja rotuunottoa on Hertan suvussa aika kivasti, eli kovin monen vuoden jalostustyötä siellä ei ole jos vertaa vaikkapa saksanpaimenkoiraan.

    Tykkää

  4. ”Totta on, että kasvattajatkin yleensä teettävät vain ne rodunomaiset tutkimukset ja olettavat loput riskiryhmiin kuulumattomuuden perusteella. Sinähän teet juuri samaa, kuitenkin sanot kasvattajien teettävän pentuja sairailla ja tutkimattomilla koirilla. Ja kyllä, sitä pidetään vähintään yhtä suurena rikoksena kuin x-rotuisilla.”

    Niin teemmekin, en tainnut missään vaiheessa sanoa toista. 🙂 Luustokuvattujahan vanhemmat eivät ole, mutta täysin perusterveitä yksilöitä. Tässä tarkoitin myös sitä, että kasvattajat teettävät pentuja koirilla, joilla on esimerkiksi paljon iho-ongelmia, suolisto-ongelmia jne. Vaikka luusto olisi priimaa, niin koiralla saattaa olla myös muita ongelmia.

    Oman kokemukseni, ja muiden kasvattajien kanssa juteltuani voisin uskaltaa väittää että rotukoirakasvattajien touhuja katsotaan sormien läpi aika paljonkin. Tutkimaton koirahan on terve, koska se on rotukoira. En nyt todellakaan väitä, että kaikki kasvattajat väittäisivät näin! Vaan tämä on minun (ja muutamien muiden) subjektiivinen kokemus aiheesta.

    ”Kasvattien terveydestä vastuun kantaminen on tosi hieno juttu! Mielenkiinnosta kysyn, kun en oo keltään aiemmin uskaltanut, että miten se tapahtuu käytännössä? Siis jos jotain ilmenee? Onko se ihan mitä tahansa mihin ikään asti tahansa, jos omistajat päättävät kasvattajalta korvauksia vaatia? Onko se edes miten yleistä x-rotuisilla? En tiedä hintoja, mutta halvemmilla koirilla ”sökö” ymmärrettävästi kirpaisee vähemmän rahallisesti?”

    Totta kai ”sökö” koira kirpaisee vähemmän seropeilla, kuin moninkertaisesti kalliimmilla rotukoirilla. Mutta meillä esimerkiksi eläinlääkärin toteamasta kivesviasta korvataan 10% koiran myyntihinnasta.

    Meillä on kasvattajina velvollisuus kertoa ennen myyntisopimuksen allekirjoittamista pennuissa olevien rotujen perinnöllisistä viosta, mahdollisista sairauksista jne. Eli ollaan kerrottu, että silmien tai polvien kanssa voi tulla ongelmia, koska ne ovat pohjiksien suurimmat ongelmat. Mutta perinnöllisiä silmäsairauksia tuskin ilmenee, sillä niitä ei ole todettu suvussa ollenkaan.

    Korvaukset hoidetaan tapauskohtaisesti ja totta kai aina selvitetään yhdessä omistajan, että eläinlääkärin kanssa jos jotain ilmenee, että onko kyseessä ulkopuolisten tekijöiden aiheuttama vaiko perinnöllisten tekijöiden aiheuttama vika tai sairaus.

    Loppupelissä me olemme vastuussa mahdollisista perinnöllisistä viosta ja otamme täyden vastuun kasvattiemme terveydestä. Meillä ei ole ns. terveystakuuta, ainakaan tämän pentueen kohdalla, mutta jos jotain perinnöllistä vikaa ilmenee ja koira ei pärjää enää siinä mihin se on myyty (seurakoira), niin siinä tapauksessa korvaamme menetyksen.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s