Kun mieli sairastuu

Oletko koskaan miettinyt, että jos mielesi sairastuu mitä eläimillesi käy? Entä jos uuvut, tiedätkö mistä hakea apua? Uskallatko hakea apua? Kehtaatko pyytää apua? Uskallatko myöntää itsellesi että tarvitset apua? Entä läheisillesi? Yritätkö hoitaa kaiken itse ilman ulkopuolista apua, samaan aikaan kun eläimesi kärsivät?

Mielenterveysongelmien stigma

Mielenterveysongelmat ovat jatkuvasti kasvussa. Myös minä osaltani haluan purkaa häpeää niiden ympärillä. Toimin Sisä-Suomen SYLIn vapaaehtoisena niin kaveritoiminnassa kuin vertaistukiryhmän vetäjänä. Sairastin pitkään ja muistan yhä miltä se lamaannuttava häpeä tuntui.

Olin kahdeksanvuotias, kun traumaattinen kokemus romutti maailmani – ja siinä sivussa mielenterveyteni. Siitä alkoi reilusti yli vuosikymmenen kamppailu masennuksen, ahdistuksen, itsetuhoisuuden, syömishäiriön ja myös psykoosin kanssa. Olen nyt kaksikymmentäneljävuotias ja elämäni traumaattiset tapahtumat eivät koskaan lähde mielestäni, vaan ne kulkevat mukanani hautaan asti.

Kuitenkin jos nyt uupuisin, masentuisin tai menettäisin elämänhaluni, mitä koirilleni kävisi? Tiedän itse siihen vastauksen. Olen miettinyt tätä asiaa ihan oman taustanikin takia, minulla on kuitenkin suurempi riski sairastua uudelleen kuin valtaväestöllä. Myös useat uutiset, artikkelit ja mielipidekirjoitukset ovat saaneet minut pohtimaan tätä asiaa useaan otteeseen.

Oletko koskaan miettinyt, että jos mielesi sairastuu mitä eläimillesi käy? Entä jos uuvut, tiedätkö mistä hakea apua? Uskallatko hakea apua? Kehtaatko pyytää apua? Uskallatko myöntää itsellesi että tarvitset apua? Entä läheisillesi? Yritätkö hoitaa kaiken itse ilman ulkopuolista apua, samaan aikaan kun eläimesi kärsivät?

Leyserin mukaan tyypillisin tapaus eläinsuojelurikoksissa on nuori pariskunta, jolla menojalka vielä vipattaa ja tällöin eläimet ”unohtuvat”. Myös tuottajien loppuun palaminen näkyy eläinsuojelupuolella. Tuottajien tiukka taloudellinen tilanne heijastuu helposti eläimiin. Muuten syyt eläinsuojelurikoksiin on samat kuin muussakin rikollisuudessa: päihteiden käyttö, parisuhdeongelmat, mielenterveysongelmat ja väkivaltaisuus.

Eläinsuojelurikoksista epäyhtenäisiä tuomioita (Poliisi TV – 22. helmikuuta 2007)

Eläintapauksiin liittyy usein myös muuta rikollisuutta, esimerkiksi talous- ja verorikoksia. Monesti eläimen kaltoinkohtelijalla on myös muita elämän hallinnan ongelmia, kuten sosiaalisia ongelmia tai päihde- ja mielenterveysongelmia.

Eläinsuojelurikosten määrä paisuu Helsingissä (Helsingin uutiset – 27. syyskuuta 2018)

Emäntä tunnusti oikeudessa uupuneensa niin, ettei jaksanut poistaa kuolleita lehmiä navetasta. Vasikoita ei voinut laskea laitumelle, koska niiltä puuttuivat korvamerkit.

Uupumus johti kar­jan­pi­to­kiel­toon Asikkalassa (Kaleva – 6. lokakuuta 2009)

Masentuneisuus, alkoholi- ja muut päihdeongelmat sekä työttömyys näkyvät melko isossa osassa käyntejä. Usein ongelmat heijastuvat lemmikkiin, kun sen ruokinta ja siisteys kärsivät. Käynnillä voi paljastua, että asunnossa on jopa virtsaa ja ulosteita lattialla, sanoo Waltzer.

SEY: Sosiaaliset ongelmat näkyvät lemmikinpidossa yhä useammin (SEY – 5.7.2017)

– Eläin hankitaan usein seuraksi ja lohduksi, mutta jos tietoa tai resursseja eläinten hoitoon ei ole, ovat seuraukset helposti sellaisia, joista saamme lukea lehtien lööpeistä, Raatikainen sanoo.

Hän muistuttaa, että asiantuntevaa apua olisi syytä pyytää ennen kuin tilanne kärjistyy liian pahaksi. Ongelmista kasvat suuriksi silloin kun niihin ei uskalleta tai osata hakea apua ajoissa.

Ihmisten lisääntynyt pahoinvointi saa lemmikit kärsimään (Yle – 15.6.2018)

Ylen uutiset aiheesta: eläinsuojelurikos

hae_apua_ajoissa_kissa_facebook_ja_instagram

Kun sinulla on lemmikkejä tai kotieläimiä, olet niistä vastuussa. Ylä- ja alamäessä. Olet vastuussa eläimistäsi 24/7, kolmesataakuusikymmentäviisi päivää vuodessa. On myös sinun vastuullasi hakea apua, kun et enää jaksa huolehtia eläimistäsi. Tai joku päivä saatat olla yksi sadoista eläinsuojelurikoksia käsittelevistä lööpeistä.

Siinä vaiheessa, kun ulkopuolinen taho puuttuu tahtomattasi eläintesi vointiin, olet myöhässä. Siinä vaiheessa, kun saat eläintenpitokiellon, olet myöhässä. Siinä vaiheessa, kun eläimesi kuolevat käsiin hoidon puutteesta, olet myöhässä.

Avun pyytäminen Suomessa koetaan vaikeaksi ja noloksi. Häpeä estää ihmisiä hakemasta apua. Usein koetaan, että jos apua tarvitaan on heikko. Sisulla on aina pärjätty, sodat ja nälkävuodet. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu, ettei valiteta ”pikkuasioista”. Tämä on ongelma varsinkin vanhemman polven kanssa.

Oikeasti asia on täysin päin vastoin. Avun pyytäminen vaatii rohkeutta, avun vastaanottaminen sisua. Vaihtoehtoja on lukuisia, voit pyytää apua ystäviltä, perheeltä, tuntemattomilta, sosiaalityöntekijältä, sairaanhoitajalta, SEYltä tai vaikka Facebookista… Joskus pelkkä kuunteleva korva auttaa ja antaa uusia voimia jatkaa elämää.

Kun on aika luopua

Mutta joskus on osattava sanoa, ettei enää pysty huolehtimaan eläimistään. Ja silloin on aika luopua. Eläimistään luopuminen ei ole paha asia, siinä ei ole mitään hävettävää, että jaksaminen ei vain enää riitä. Kenenkään ei tarvitse soimata niitä, jotka luopuvat eläimistään.

Kukaan meistä ei tiedä, mitä luopumisen taustalla oikeasti on. Allergia saattaa olla oikeasti masennusta, päihdeongelmia, köyhyyttä. Ajanpuute saattaa olla oikeasti uhkaavaa kodittomuutta, itsetuhoisuutta, vakavaa uupumusta. Mielenterveysongelmat koetaan yhä isona häpeänä, asiana jota salaillaan loppuun saakka.

Kenelläkään meistä ei ole oikeutta mennä arvostelemaan toisia ihmisiä ja heidän tilanteitaan. Kenelläkään meistä ei ole oikeutta mennä sanomaan ”Olisit miettinyt ennen kuin hankit koiran/kissan/marsun/minkä tahansa”. Elämäntilanteet muuttuvat, kaikki ei aina suju suunnitelmien mukaan. Ja entä sitten jos ihminen ei miettinyt loppuun asti ennen eläimen hankkimista ja haluaa nyt luopua siitä, koska kokee sen hoitamisen liian raskaaksi? Mikä siinä on niin kamalaa? Ihminen harvoin tekee samaa virhettä uudelleen. Seuraavalla kerralla sama ihminen saattaa harkita pitkään ja hartaasti ennen uuden eläimen hankkimista. Virheistään oppii, mutta eläinten ei saa antaa kärsiä omien virheiden vuoksi.

Kenelläkään meistä ei ole oikeutta mennä huutelemaan Facebookin kommenttikentässä törkeyksiä ja laukomaan oletettuja totuuksia toisen ihmisen tilanteesta. Eläimestä luopuminen on usein helvetin hyvä vaihtoehto. Jos eläimestä ei jaksa huolehtia niin kenenkään ei tarvitse mennä syyllistämään eläimestään luopuvaa ihmistä. Jokainen, joka toimii eläimen parhaaksi ja ajatellen sen etua, toimii oikein. Oli sitten ratkaisu vaikeaan tilanteeseen mikä hyvänsä.

Ei tästä ole pitkä aika kun näin myynti-ilmoituksen Facebookissa eräästä pk-rotuisesta koirasta, jonka omistajat olivat uupuneita koiran takia. Nuori koira oli liian iso pala purtavaksi ja siksi olivat etsimässä koiralle uutta kotia. Sen sijaan, että kommenttikentässä olisi ollut tavanomaisia ”Laitoin yv” -kommentteja tai lisätietojen kyselyä, kommenttikenttä oli täynnä rehellistä paskaa.

Aikuiset ihmiset arvostelivat omistajia, heidän elämäänsä ja koiranpitoaan. Ihan oikeastiko kukaan teistä ei ole koskaan tehnyt virheitä? Omistajat selvästi välittivät koirasta, sillä halusivat etsiä sille kodin tarkkaan ja olivat kiinnostuneita siitä millaiseen kotiin koira pääsisi.

Kommenteissa myös valitettiin, että miksei oltu tutustuttu rotuun etukäteen. No, omistajat olivat omien sanojensa mukaan tutustuneet, olivat myös käyneet useamman kasvattajan luona ja tutustuneet erilaisiin rodun edustajiin. Minulla ei ole syytä epäillä heitä. Kuitenkin ilmeisesti joko eivät olleet ymmärtäneet miten paljon kyseisen rodun kouluttaminen vaatii, eivät olleet varautuneet voimakkaaseen suojeluviettiin tai uupumus yllätti. En tiedä. Eikä se ole minun paikkani selvittää. Kaikesta huolimatta omistajat halusivat koiralleen parasta ja siksi olivat luopumassa. Siinä ei ole mitään pahaa, kenelläkään ei pitäisi olla ongelmaa sen kanssa.

Koiralle kävi hyvin, onneksi. Turhien kommenttien kirjoittelijat saisivat katsoa peiliin.

Joskus eläimen eutanasia on myös vaihtoehto. Eläin ei kärsi eutanasiasta, vaan ainoat jotka siitä kärsivät ovat omistajat. Kun eutanasia tehdään oikein, eläimen mahdolliset vaikeudet loppuvat siihen. Eutanasia ei ole häpeä, se on yksi vaihtoehdoista, vaikka kyseessä olisi nuori eläin. Yksikään eläin ei ymmärrä kuolevansa. Yksikään eläin ei pelkää kuolemaa. Eikä pitäisi meidänkään. Joskus lopulliset hyvästit ovat oikea ratkaisu, johon ulkopuolisten ei tarvitse mennä puuttumaan.

Mistä apua?

Jos alat uupua tai masennut myönnä, että tarvitset apua. Hae apua ja ota apu vastaan. Olen elämäni aikana tavannut useita ihmisiä, jotka ovat sairastuneet muun muassa masennukseen, syömishäiriöön, skitsofreniaan. Suurin osa on hakenut apua, ottaneet avun vastaan ja kyenneet elämään normaalia elämää. Mitä ikinä teetkin, älä anna eläintesi kärsiä. Yksikään lemmikki tai tuotantoeläin ei ansaitse kärsiä, koska omistaja sairastaa. Ethän antaisi eläinten kärsiä silloinkaan, jos murtaisit jalkasi etkä pystyisi hoitamaan niitä.

Joskus mieli sairastuu, se ei ole sairastuneen vika. Yleensä mielenterveysongelmien takana on useita asioita, aina geneettisestä alttiudesta traumaattisiin tapahtumiin. Yksikään meistä sairastuneista ei ole valinnut tätä elämää.

Jos mielesi sairastuu, et ole yksin. Mielen sairaudet ovat helvetti ja niin on parantuminenkin. Ja jos sairaudesta ei voi parantua, oireita voidaan lievittää. Kukaan meistä ei ole yksin, et edes sinä niinä synkkinä hetkinä kun koko maailma tuntuu olevan sinua vastaan.

Mistä apua? – Mielenterveyden keskusliitto

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s