Kooste vuodesta 2018

Rankan vuoden 2018 kooste!

Vuosi 2018 oli täynnä uusia asioita, niin opiskeluideni kuin henkilökohtaisen elämäni suhteen. Koirien kanssa tuli touhuttua sitä sun tätä. Siitä huolimatta, että vuosi 2018 potki päähän kaikin mahdollisin tavoin, olen kiitollinen kaikesta hyvästä mitä tapahtui. Vilkaistaanpa taaksepäin mitä kaikkea tapahtuikaan vuonna 2018… Ja pahoittelen jo etukäteen sitä, ettei minulla yksinkertaisesti ole kaikkia kuvia enää alkuperäisenä tallella. Siitä syystä osassa on melkoisen huono laatu, mutta ei anneta sen haitata!

TAMMIKUU 2018 sisälsi paljon luoksetulotreeniä Haldirille ja Boromirille. Kävimme myös Hertan kanssa agilitykentällä alkeita opettelemassa, ja hauskaa oli! Pojat olivat vielä pieniä nappuloita.

HELMIKUU 2018 aloitti kunnolliset valjakkotreenit Bandittin ja Hertan kanssa ostettuani Kickbiken ja kävimme treenaamassa usein. Kickbike kulki hyvin lumellakin, eikä tarvetta erilliselle talvivälineelle ollut, toisin kuin tänä vuonna.

MAALISKUU 2018 oli lumesta nauttimisen aikaa. Kävin usein metsälenkeillä poikien kanssa, jossa saivat vapaasti riehua ja kuluttaa energiaa. Maaliskuussa A-pentue täytti 6 kk ja koko laumalla todettiin nenäpunkkitartunta.

HUHTIKUU 2018 jatkoimme metsälenkkejä ja koulutin valjakkohommissa tarvittavia vihjeitä koirille, treenasimme myös umpihangessa suuntia. Lumet olivat lähes täysin sulaneet ja kävimme Bandittin kanssa Kickbikella pitkiä ja rentoja vetolenkkejä. Boromir heitti talviturkkinsa ja kurakelejä riitti. Hertta menehtyi. Muutimme ja tutustuin Bandittin kanssa uusiin treenireitteihin. (aika hullua miten paljon oli lunta alkukuussa, mutta sitten se kaikki vain yhtäkkiä katosi!)

TOUKOKUU 2018 Scrat liittyi laumaamme ja tutustuimme poikien kanssa keväiseen metsään. Saimme Hertan tuhkat kotiin. Kävin Boromirin kanssa kirjaston lemmikki-illassa. Scratin hitsautui osaksi laumaa ja pojat saivat riehua Scratin kanssa mielin määrin metsässä.

KESÄKUU 2018 oli rentoa aikaa, kaikki viileät päivät käytin valjakkotreeneihin, treenasin Scrat + Boromir tai Scrat + Haldir yhdistelmällä. Banditt täytti 10 vuotta. Koirat nauttivat päivien viileinä hetkinä vapaana olosta vehreässä metsässä. Aloitimme Tokon pohjataidot -kurssin Lahden murrella Haldirin kanssa.

HEINÄKUU 2018 tarjosi muutamia tarpeeksi viileitä aamuja tai päiviä, jolloin pääsimme valjakkohommiin, treenasin myös Haldir + Boromir -yhdistelmällä, suuntia ja valjaissa käyttäytymistä harjoitellen. Banditt menehtyi. A-pentue 10 kk.

ELOKUU 2018 alkoi stressaavana Haldirin oireillessa oikeaa lonkkaansa. Luustosta ei löytynyt vikaa, sen sijaan eläinlääkäri epäili pehmytkudosvauriota. Kuvat paljastivat siistit B/B -lonkat. Kipulääkekuuri auttoi Haldiria, ja muuten Haldir olikin koko elokuun kevyemmällä liikunnalla. Valjakkotreenejä ei ollut yhtään, korkeiden lämpötilojen vuoksi.

SYYSKUU 2018 A-PENTUE 1v! Valjakkotreenejä useaan otteeseen. Haldir ja Boromir ottivat muutaman kerran yhteen, tuloksena muutama syvä pistohaava Haldirin jalassa ja pieniä naarmuja molemmilla.

LOKAKUU 2018 oli täynnä valjakkotreenejä. Koko laumalla oli giardia, joka saatiin kuntoon pitkällä Axilur-kuurilla. Aloin tarjoilemaan koirien ruuan muualta kuin kupista, pääasiallisesti saivat ruuan maastoon piilotettuna. Syksy oli kauneimmillaan ja sain jopa muutamia hienoja kuvia pojista! Yksi nopeatempoinen sprinttitreeni paljasti, että Boromirilla on iso arpikudos oikeassa reidessään, jäänne 9 viikkoisena sattuneesta revähdyksestä.

MARRASKUU 2018 isänpäivänä muistelin Bandittia, vain huomatakseni miten paljon ikävöin sitä yhä. Totesin, ettei Boromirin jalka kestä nopeatempoista treeniä, eli sprinttikisat ovat poissa laskuista. Vaikka pitkät matkat ravaamalla sujuvat ongelmitta, jo vajaan kilometrin laukkaaminen aiheutti kovia kipuja. Minä sairastuin rajuun flunssaan ja mursin varpaani eli sairausloma rajoitti elämääni lähes koko marraskuun.

JOULUKUU 2018 olin jälleen flunssassa, ja koirilla raju vatsatauti. Ostin itselleni ennen joulua potkukelkan, vetoliinat ja uudet valjaat koirille. Odotimme innolla lumien tuloa poikien kanssa. Minä olin onneksi parantunut, kun lunta oli tarpeeksi ja pääsimme treenaamaan. Vuoden viimeinen, pitkä lenkki vapaana metsässä.

Siinäpä se oli! Vuosi 2018 nopeasti ja lyhyesti läpikäytynä. Voin kertoa, että koko vuosi oli yhtä vuoristorataa, mutta jokainen päivä olin silti kiitollinen, erityisesti vaimostani ja koiristani. Kahden rakkaan koiran menettäminen oli raastavaa, eikä ikävä ole vieläkään laantunut. Hertan menehtymistä en osannut odottaa, mutta Bandittin tiesimme pian lähtevän. Jo kesäkuussa pappa alkoi väsymään ja hengästymään herkästi.

Mutta nyt on aika katsoa eteen päin, ja alkaa tekemään lisää suunnitelmia tälle vuodelle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s