Väärän koiran valinta & sen seuraukset

Pentuakin pitää liikuttaa ja sitä pitää kouluttaa. Pienestä pörröisestä pallerosta kasvaa seiniä järsivä tuholainen. Ja syy löytyy peilistä. On turha ruveta syyttämään koiraa, rotua tai kasvattajaa.

Tässä taannoin kuuntelin erään ihmisen purkausta siitä, että hänen kaksi siperianhuskyaan tuhoavat asuntoa jatkuvasti. Omistaja kirosi, kun ”mikään liikunta” ei tunnu auttavan. Hetken kuluttua omistaja totesi, että käyttää koirat kolme kertaa päivässä kilometrin pituisella lenkillä, ja nyt hän on jopa ruvennut kävelemään lenkin nopeammin. Mutta ei, koirat jatkavat tuhoamistaan. Kummallista, eikös?

Kyseinen tapaus on tosi, ja se saattaa vaikuttaa ääriesimerkiltä. Sitä se ei kuitenkaan ole. Olen useasti netissä, sekä oikeassa elämässä törmännyt ihmisiin, joilla on yksinkertaisesti väärä koira. He ovat tehneet syystä taikka toisesta väärän valinnan. Yleensä koira on ostettu pentuna hetken mielijohteesta, tai vaihtoehtoisesti koira on ostettu ulkonäön vuoksi.

Siperianhusky on erittäin suosittu rotu, ja ikävä kyllä niistä tulee usein ”ongelmakoiria” väärissä käsissä. Rekikoira vaatii paljon liikuntaa, ja erityisesti vetohommia. Rotu on jalostettu juoksemaan ja vetämään taakkaa. Pelkillä remmilenkeillä siperialainen ei pärjää. Eikä sen puoleen muutkaan rekikoirat, paimenkoirat tai ylipäätään mitkään työkoirat.

Käytän usein esimerkkinä siperianhuskya puhuessani ongelmakoirista niiden suosion ja yleisyyden vuoksi, sillä todella usein törmää joko puhtaisiin, tai sippesekoituksiin, joiden omistajat ovat helisemässä koiransa kanssa. Vaikka järkikin sen sanoo, että koiran hankintaa on mietittävä tarkkaan, erityisesti sen osalta mitä varten koiran hankkii, aina näin ei kuitenkaan tapahdu. Miksi?

Koska pennut ovat söpöjä, ja ihmisten harkintakyky pettää kun silmillä roikkuvat vaaleanpunaiset lasit. Välillä tuntuu, että harva ihminen ymmärtää että pennusta kasvaa ennen pitkää aikuinen koira, jolla on aikuisen koiran tarpeet liikunnan suhteen. Pentuakin pitää liikuttaa ja sitä pitää kouluttaa. Pienestä pörröisestä pallerosta kasvaa seiniä järsivä tuholainen. Ja syy löytyy peilistä. On turha ruveta syyttämään koiraa, rotua tai kasvattajaa.

Koiran murrosikä saattaa olla hankalaa syystä tai toisesta ja on täysin normaalia että koira kokeilee rajojaan ja ns. kadottaa korvansa. Mutta koiran tukena on oltava sen ollessa epävarma murkku. Koiraa ei kiikuteta ensimmäisenä eläinlääkäriin leikattavaksi, eikä koiralle aleta syöttämään pillereitä.

Koirien sterilisaatioista olen kirjoittanut jo aiemmin.

Sama pätee myös aikuisiin kodinvaihtajiin. Vaikka pissa-kakka-rallilta haluaisikin välttyä, niin aikuinen koira vaatii silti kouluttamista, liikuntaa ja töitä aivoille. Koiran hankkiminen munanjatkeeksi on itsekäs teko, joka aiheuttaa pahimmillaan stressiä ja kärsimystä koirassa.

Yhdenkään koiran ei myöskään kuulu tuhota paikkoja. Tavaroiden tuhoaminen on oire, jonka syy pitää löytää ja tilanteeseen puuttua – ei ihmisen jaksamisen, naapurisovun tai rahan vuoksi – vaan ensijaisesti aina koiran hyvinvoinnin vuoksi. Murrosikäinen koira saattaa varastella ja tuhota tavaroita, kuten Boromir teki, mutta jälleen kerran koiralle on opetettava ettei tavaroiden varastelu ole sallittua. Tai sitten tavarat, joihin koiran ei halua koskevan, laitetaan sellaiseen paikkaan johon koira ei pääse käsiksi.

Psst. Vahva lukusuositus Koiria maalta -blogin tekstille Kuuluuko koiran tuhota?

Väärän koiran valinta saattaa aiheuttaa stressiä, koiran käytösongelmia, rahanmenoa, naapurisovun rakoilemista ja monia muita ongelmia. Koiralla saattaa olla ongelmia yksinolossa, hihnakäytöksessä, koulutettavuudessa… Lista on loputon. Pitkittynyt stressi saattaa aiheuttaa koiralle vakavia ongelmia, aivan kuten ihmisillekin.

Mitä ”ongelmakoiran” kanssa sitten tehdään?

On kaksi vaihtoehtoa. Joko sopeudut itse ja muutat tapasi toimia, olla ja harrastaa koiran kanssa. Tai luovut koirasta. Et voi vaatia koiraa sopeutumaan sille sopimattomaan ympäristöön, liian vähäiseen aktivointiin tai liikuntaan. Jokainen koira ansaitsee hyvän, stressittömän elämän.

Jo koiraa valitessa on otettava huomioon resurssit ja se, miten pitkälle on valmis menemään koiran tai koirien hyvinvoinnin vuoksi. Jos ei itse osaa ratkaista ongelmaa, on syytä kääntyä pätevän kouluttajan puoleen. Sellaisen, joka oikeasti on opiskellut ja joka omaa pehmeän otteen kouluttamiseen. Pevit sun muut koiran rankaisuun perustuvat koulutusmetodit on syytä jättää välistä kokonaan. Jääkaudet ja kolinapurkit murentavat koiran itseluottamusta, puhumattakaan koiran luottamuksesta omistajaan.

Koirassa harvoin on vikaa, syy löytyy lähes aina omistajasta. Niin sanottuja ongelmakoiria on hyvin vähän.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s