Kodinvaihtajan kotiutuminen & Aava

Koira on kuitenkin eläin, sille ei voi selittää, että tässä on nyt uusi kotisi. Osa koirista luultavammin odottaa omistajaansa saapuvaksi, mutta kun viikot muuttuvat kuukausiksi, ne sopeutuvat ja kotiutuvat. Alkavat luottamaan uuteen laumaansa. Kotiutumisen prosessia ei voi kiirehtiä.

Kuten osa on varmasti huomannut Instagramista, niin laumassamme on uusi jäsen, bordercollie/suomenpystykorva-mix Aava. Laumamme on vuosien varrella liittynyt useampi aikuinen koira, joten aikuisen koiran kotiuttaminen ei ole mikään uusi juttu. Mutta tajusin vasta äskettäin, etten ole koskaan kirjoittanut aiheesta, joten tässäpä tulee!

Uuden koiran liittyessä laumaan konfliktit ja ongelmat ovat ennustettava asia. Uskoisin, että hyvin harva koira kotiutuu sujuvasti ilman minkäänlaisia vastoinkäymisiä. Meillä on ollut omat haasteemme Aavan kanssa, mutta nyt reilun kahden viikon jälkeen Aavan kotiutuminen on hyvässä vauhdissa ja tytöstä on alkautunut kuoriutumaan aivan erilainen koira kuin miltä aluksi näytti.

Varautuneesta koirasta on alkanut kuoriutumaan kekseliäs ja miellyttämisenhaluinen tapaus, joka rakastaa yli kaiken huomiota ja läheisyyttä. Aava leikki alussa Haldirin ja Boromirin kanssa varovasti, mutta nyt on jo omaksunut poikien niin yleisen tyylin leikkiä – ääntä ja meteliä ei puutu kun kolme koiraa päättää alkaa painimaan keskenään.

Aava vaihtoi kotia itsestään riippumattomista syistä, eikä Aavalla ole oikeastaan mitään ongelmakäytöstä. Ainoa meidän hermojamme välillä rassaava asia on käytävän äänille haukkuminen ja ylipäätään niihin reagoiminen. Toki kahdessa viikossa on tullut hurjasti edistystä, kun Aava on alkanut luottamaan meihin ja sopeutunut uuteen kotiinsa.

Mutta kahdelta aamuyöllä ei vaan nyt ole soveliasta ilmoittaa meille siitä, että postiluukusta kolahti mainos. Tiedän miksi Aava tekee sitä, joten käytöstä on helppo ymmärtää. Ääniin reagoiminen on vähentynyt huomattavasti ja tällä hetkellä lähes kaikki äänet jäävät ilmoittamatta. Ainoa poikkeus on mainokset ja posti. Jos postimies ei ronskisti työnnä tavaraa luukusta vaan tekee sen mahdollisimman vaivihkaa, Aava ilmoittaa terävällä varoitushaukulla. Kovaääninen kolahdus taas ei aiheuta reaktiota. Aavaa ilmeisesti epäilyttää oven takana hiipparointi ja hiljainen postiluukun räplääminen.

En ole päästänyt Aavaa vielä vapaaksi muualla kuin koirapuistossa. Luoksetulo toimii hyvin harvoin luotettavasti, mutta nyt Aava on alkanut tulemaan innolla luokse ja tottelemaan käskyjä muuallakin kuin kotona. Aava onkin loistava esimerkki siitä, miksei kodinvaihtajaa saa päästää irti. Karkaamisriski on erittäin suuri, etenkin koiralla joka ei vielä täysin luota uuteen laumaansa.

Kodinvaihtajan karkaaminen on erittäin hankala tilanne, koira ei tunne välttämättä ympäristöään, ei tiedä minne mennä eikä osaa suunnistaa. Kodinvaihtaja eksyy helposti, ja jos toimiin ei ryhdytä heti, koira saattaa jäädä kadoksiin lopullisesti.

Koiran valinta

On ilmiselvää, että koiraa valitessa on käytettävä harkintaa ja käytävä katsomassa koiraa ennen päätöksentekoa, jos vain suinkin mahdollista. Bandittin sekä Aavan kohdalla molemmat lähtivät mukaan heti, sillä tiesin sisimmässäni niiden olevan meidän laumaamme sopivia. Kannattaa myös miettiä mahdolliset konfliktitilanteet ja niiden ehkäisy ja niistä selviäminen. Tappeluita saattaa syntyä ja niihin tulee varautua.

Kannattaa kysellä mahdollisimman paljon koiran taustoista ja rodusta tai roduista. On tärkeää myöskin sekarotuista valitessa ottaa selvää siinä olevista roduista, ja jättää laumanvartijat ja niiden sekoitukset ottamatta jos asuu kerrostalossa. Samaten seurakoiraksi ei kannata ottaa sitä aktiivisinta rotua tai sekoitusta.

Järkeä saa ja pitää käyttää koiran valinnassa. Sekalauman kohdalla narttujen juoksuajat kannattaa miettiä ja suunnitella koirien erottaminen toisistaan valmiiksi. Ei siinä vaiheessa, kun nartulla alkaa juoksut ja tulee kiire. Kodinvaihtajaa ei mielestäni kannata myöskään heti kiikuttaa leikkuriiin. Koirien sterilisaatiosta olen kirjoittanut jo aiemmin tekstissä Vehkeet valtiolle? Entä jos ei?.

Koiraa, jolla on käytösongelmia ei kannata ottaa, ellei ei omaa kokemusta ja riittävää tietotaitoa koirien kouluttamista koskien. Siinä voi joutua pian suoranaiseen kuseen koiran kanssa, jolla on ongelmia ja jota omistaja ei kykene kouluttamaan ja auttamaan. Koiraa, jolla esiintyy ongelmakäytöstä on hankala laittaa eteenpäin ja pahimmassa tapauksessa myyjä alentuu valehtelemaan koiran ongelmista.

Ensimmäiset viikot & kuukaudet uudessa kodissa

Koiran annetaan kotiutua rauhassa. Erityisesti pehmeiden ja arkojen koirien kanssa ei kiirehditä. Yksi tärkeimmistä asioista on mielestäni resurssien vastikkeettomuus. Eli yksinkertaisesti: koiralla on oikeus ruokaan, veteen, lepoon ja muihin koiramaisiin juttuihin ilman, että siltä vaaditaan mitään. Harrastamaan ja kouluttamaan ehtii myöhemminkin, annetaan koiran kotiutua ensin rauhassa.

On järkevää tehdä kunnon pohja luottamukselle heti, eikä korjailla myöhemmin virheitä. Täytetään siis luottamuspankki silityksillä, kivalla tekemisellä, yhdessäololla ja riittävillä resursseilla. Valetaan pohja luottamukselle betonista, ei savesta.

Koiraa ei pidetä myöskään irti aitaamattomalla alueella, eikä viedä heti koirapuistoon tuntemattomien koirien keskelle. Stressaantunut koira uudessa ympäristössä saattaa olla pahimmassa tapauksessa vaarallinen yhdistelmä, erityisesti tuntemattomien koirien keskellä. Kukaan ei voi ennustaa, miten stressaantunut koira käyttäytyy uudessa ympäristössä.

Vaikka koira olisi kuinka hyvin koulutettu, ongelmia saattaa silti esiintyä. Esimerkiksi Aava on elänyt lähes koko elämänsä ainoana koirana, joten Aavalla on ymmärrettävästi resurssiaggressiota. Aava ei ole tottunut jakamaan ruokaa, huomiota sekä tilaansa muiden koirien kanssa. Alussa ruokin Aavaa yksin (eli Aava söi noin kymmenen nappulaa ja jätti ruuat kippoon, jota jäi vahtimaan otsa rypyssä), mutta nyt voin ruokkia kaikki samassa tilassa lähekkäin.

Olen huomannut, että moni olettaa koiran kotiutuvan nopeasti ja täten saattaa tuomita koiran liian nopeasti ja ajatella, ettei koira sovellu omaan laumaan ja elämään. Koira on kuitenkin eläin, sille ei voi selittää, että tässä on nyt uusi kotisi. Osa koirista luultavammin odottaa omistajaansa saapuvaksi, mutta kun viikot muuttuvat kuukausiksi, ne sopeutuvat ja kotiutuvat. Alkavat luottamaan uuteen laumaansa. Kotiutumisen prosessia ei voi kiirehtiä. Mielestäni on aina syytä olla ennemmin varovainen ja olettaa, että kotiutumisessa saattaa kestää jopa kuukausia. Muutama kuukausi ei ole pitkä aika, ei edes koiran elämässä.

Viipurin Koirat ry:n blogissa on hyvä kirjoitus, Tavoitteena nolla karkuria, joka on erityisen hyödyllinen rescuekoirien tai muuten arkojen koirien uusille omistajille. Myös Eläinkoulutusblogin Ajatuksia koiran kotouttamisesta on lukemisen arvoinen, jäsenille on myös hyvä video aiheesta.

Lyhyesti, varaudu ongelmiin, tee suunnitelmia mahdollisten ongelmien varalle. Myös sen varalle, ettei koira syystä tai toisesta sopeudukaan. Luopumiseen kannattaa aina varautua. Ja jos mahdollista, niin sovi koeajasta entisen kodin kanssa, silloin voi itse ottaa rennommin.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s