Aava

Olin kävelemässä kotiin yksin, ja tajusin menettäneeni laumanjäsenen, kun pysähdyin rutiininomaisesti tien varteen, yhä hihnaa kädessäni puristaen.

Sitä luulisi, että menetyksiin tavallaan turtuisi. Että kun tarpeeksi monta kertaa lauma menee rikki, se ei seuraavalla kerralla sattuisi niin paljon. Että seuraavalla kerralla sitä ei itkisi, kun joutuu nostamaan tarvikkeet pois naulasta. Että seuraavalla kerralla et huomaisi sitä tyhjää tilaa minkä koiran menetys jätti jälkeensä.

Tämä vuosi on ollut vaikein vuosi koskaan. Oma henkilökohtainen elämä on kääntynyt päälaelleen, ja juuri kun tuntui että saa otteen elämästä, pommi putosi. Aavalla diagnosoitiin syyskuussa krooninen munuaisten vajaatoiminta. Silloin oli viitteitä myös maksan toiminnan heikkenemisestä, ja tiesin että aika loppuu kesken.

Ja reilu viikko sitten Aava jouduttiin lopettamaan. Olin kävelemässä kotiin yksin, ja tajusin menettäneeni laumanjäsenen, kun pysähdyin rutiininomaisesti tien varteen, yhä hihnaa kädessäni puristaen. Muutaman sekunnin viive, kun katsoin ympärilleni, ymmärtämättä täysin mitä oli tapahtunut, ennen kuin muistin että Aava jäi eläinlääkäriasemalle.

Kotona odotti kaksi hämmentynyttä koiraa, joiden mielestä minulta puuttui jotain. Lähdin Aavan kanssa ja tulin takaisin yksin, Aavalta tuoksuva hihna mukanani. Tasaisin väliajoin jompikumpi pojista käveli eteiseen, istuutui oven eteen ja odotti. Jokainen ääni käytävästä sai hännän heilumaan pienesti.

Kiitos Aava. Jokainen menetetty koira on opettanut minulle jotakin uutta, ja niin opetit sinäkin. Sano terveisiä taivaslaumalle.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s